Kulkijoiden kuningas

On jo aika käydä nukkumaan,

kun tulenliekki hiljaa hiipuu.

Yössä yksin vaeltaa

vain yksinäinen,

        onneton.

Ei ketään löydä läheltään

tuo yksinäinen uljas susi.

On hän kulkijoiden kuningas,

joka metsää hallitsee.

runo by minä.

Sydämenmallinen runo rakkaudesta

Rakkaus                    Rakkaus

se antaa lohtua       se antaa turvaa

se kantaa läpi surun ja murheen

se pitää kiinni ja rutistaa lujaa.

Vahvojen käsien suojassa

 tuudittaa hellästi hiljaa,

  on hyvä pikkuisen,

   pienenpienen

  levätä.

Runo by. minä

~*~*~*~*~

Nimetön pieni angstinen runo

Puhelimenruutu välähtää
pomppaan toiveikkaana ylös
pudotan peiton ympäriltäni.
Vilkaisen ruutua,
teksti välkkyy:
”Akku ladattu.”
Kiedon peiton ympärilleni
näytän pettyneeltä,
vajoan takaisin tyhjyyteen.
En ymmärrä, miten saatoin edes kuvitella
jonkun minua kaipaavan.
Ei minua kukaan kaipaa,
sillä olenhan vain minä,
jolla ei ole kenellekään
minkäänlaista merkitystä.
Ei minua kukaan kaipaa.
Ei kukaan.
Ei koskaan.

Rakkaus on kadonnut

Rakkaus on kadonnut

kuin tuuleksi taivaan,

yhdeksi niistä

kauneimmista

ja sulosointuisimmista.

Rakkaus on kadonnut

se on ulkona minusta,

enää ei sydämeni lyö

se itkee

ja hiljaa välittää.

Rakkaus on kadonnut

sinä hetkenä kun lähdit,

hylkäsit minut

ypöyksin

ainiaaksi kylmyyteen.

Rakkaus on kadonnut

kun sydämeni mukanasi veit,

et tule enää takaisin

luokseni

ei enää koskaan.

Rakkaus on kadonnut

maailma mustuutta täynnä,

ei iloisuutta tai onnea

ei naurua

ainoastaan vain murhetta.

Rakkaus on kadonnut

ja kaikki muu sen mukana,

en tiedä mitä tehdä

tiedän vain

haluan pois tästä kaikesta.

Rakkaus on kadonnut

kuin tuuleksi taivaan,

vain pienenpieni henkäys

hiuksiani

hellästi tuudittaa.

Alla omenapuun

Ilta hämärtyy,
on muut jo menneet nukkumaan.
Minä vain yksin istun,
alla omenapuun.

Katson sileää järven pintaa,
joka ajatukset pois karkottaa.
Kuulen yksinäisen linnun laulun,
joka ei näin illalla jää maanteiden pauhuun.

Tunnen vielä aamuisen sateen raikkauden
ja muistan päivällä syömäni mansikan makeuden.

Istun hiljaa puun alla,
alkavat tähdet tuikkia taivahalla.
Syvään huokaan,
on kohta tämäkin kesä,
vain muisto ja mennyttä vain.

Olin Onnellinen

Vesille laskin veneeni harmaan,

tiesin sen rantautuvan paikkaan varmaan.

Yli koskien kuohuvien,

valtamerien ja jokien.

Kun ilta yöksi muuttuu,

kuu nousee taivas tummuu.

Katseeni seuraa hetken verran,

Veneeni matkaa yli aaltojen kerran.

Nousen ylös sannalta

ja jatkan matkaani hiekkarannalla.

Olin niin onnellinen,

että itkin.

Päätin jättää kaiken taakseni,

ja aloittaa elämän uuden,

kun kerran sain siihen tilaisuuden.

Siksi olin niin onnellinen. 

Sinulle kirjoitan

Tämä on vuonna 2008 kirjoittamani runo ja toivon, että kukaan ei syö minua, kun se on niin huono. =)
Kuuntelen mielelläni risut ja ruusut!

Minä kirjoitan sinulle runon,
ihan pienen ja yksinkertaisen.
Niin että kaiken minkä kirjoitan,
sinä varmasti ymmärrät.

Sinä minulle hymyn säteilet,
sen suloisen, niin suloisen.
Minä taas hymystä runon tai
laulun teen.

Ja kohta ei tiedä kumpikaan,
kuka kirjoittaa,
kuka taas hymyn suo.
Sinä, minä tai sinä, samapa tuo.

Sinä juuri olet lapsi jokainen,
toiselle hymyn suot
ja valoasi pimeään tuot.
Niin tärkeä,
pieni ihminen.

"Niin tärkeä, pieni ihminen."