Ilta hämärtyy,
on muut jo menneet nukkumaan.
Minä vain yksin istun,
alla omenapuun.
Katson sileää järven pintaa,
joka ajatukset pois karkottaa.
Kuulen yksinäisen linnun laulun,
joka ei näin illalla jää maanteiden pauhuun.
Tunnen vielä aamuisen sateen raikkauden
ja muistan päivällä syömäni mansikan makeuden.
Istun hiljaa puun alla,
alkavat tähdet tuikkia taivahalla.
Syvään huokaan,
on kohta tämäkin kesä,
vain muisto ja mennyttä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti