Puhelimenruutu välähtää
pomppaan toiveikkaana ylös
pudotan peiton ympäriltäni.
Vilkaisen ruutua,
teksti välkkyy:
”Akku ladattu.”
Kiedon peiton ympärilleni
näytän pettyneeltä,
vajoan takaisin tyhjyyteen.
En ymmärrä, miten saatoin edes kuvitella
jonkun minua kaipaavan.
Ei minua kukaan kaipaa,
sillä olenhan vain minä,
jolla ei ole kenellekään
minkäänlaista merkitystä.
Ei minua kukaan kaipaa.
Ei kukaan.
Ei koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti