Liian erilaiset - raapalesarja K-13 6/7

6. Unohdus

(2oo sanaa)
”Moi, mitäs sulle kuuluu? Tykkäätkö edelleen Ronista?”

Tuhahdan ja kiroan kaverini hiljaa mielessäni painumaan helvettiin. En ymmärrä, että miksi sen pitää joka ikinen kerta kysyä tuota samaa, ja saada minun jo umpeutuneet haavani jälleen vuotamaan tuskallisesti.

”Mikäs tässä. Kai mä edelleen tykkään.”

Se oli varmasti yksi suurimmista valheista, jonka olen ikinä suustani päästänyt. En ole tykännyt sinusta enää pitkään aikaan. Se, mitä tunnen, on paljon enemmän ja se tekee paljon kipeämpää. Se on rakkautta.

”Mutta se ei edelleenkään tykkää musta. Se ei vastaa mun viesteihin, eikä se tahdo enää nähdäkään mua. Se ei tahdo olla mun kanssa enää missään tekemisissä, kun sen ei oo pakko.”

”Musta sun kannattaisi vaan unohtaa se. Se ei oo sun arvoinen. Sä oot ansainnut paljon parempaakin.”

Illalla ennen nukkumaanmenoa mietin aina sinua. Pohdin hiljaa mielessäni, mitä olisikaan voinut tapahtua, jos olisin silloin tehnyt toisin. Olisiko mikään välillämme muuttunut? Ehkä, ehkä ei. Sitä on vaikea sanoa, kun niin ei koskaan tapahtunut.

Heti, kun ajattelen sinua, sydämeni itkee tuskaisesti, sillä se, mitä haluan, on saavuttamattomissani. Muut käskevät unohtaa sinut, mutta minä en pysty. Välitän aivan liikaa voidakseni unohtaa jotain niin kaunista. Jotain niin kaunista ja särkyvää. Unelmaa, joka ei koskaan saanut lupaa toteutua. Yksinäisen sydämen syvintä unelmaa.

~*~*~*~*~

A/N:
Tykkään Rakastan kommentteja (:

7. luku